Onpahan taas ollut viikolla melkoinen alku:
Maanantaina eräs asiakas tuli ostamaan ummetuslääkettä ja totesin vaan että sinähän se osaat irroittella. Jostain kumman syystä asiakas räjähti nauramaan ja minähän karahdin tulipunaiseksi kun tajusin mitä tuli sanottua. Tiistaina sama asiakas tuli uudestaan ja hän alkoi jo ovella minut nähdessään nauraa. No onneksi hän on tuttua asiakas jonka kanssa on jo aikaisemminkin heitetty huulta.

Tiistaina tuli ulkomaalainen asiakas kysymään lapun kanssa kysymään Finnexiaa. Vähän aikaa taksaa tutkittuani jouduin sanomaan miehelle ettei meillä ole kyseistä valmistetta. Työkavereiden kanssa aloimme tutkia asiaa tarkemmin ja jouduimme toteamaan että kyseessä on joku taidepila.
Tiistaina vahän myöhemmin tuli eräs hörhöpariskunta sisään ja nainen meni asioimaan reseptipuolelle ja olin näkeviäni kun miehellä hävisi hyllystä tavaraa taskuun. Yritin siinä sitten kurkkia tyypin taskuihin ja juuri kun hän oli menossa ulos tuubi kellahti taskussa niin että näin sen ja huikkasinkin hänelle että meinaatkos maksaa sen tuubin taskustas johon hän ensin sanoi ettei siellä mitään ole ja sanoin että nään sen ihan selvästi. Tyyppi totesi coolisti etten sitten otakaan sitä ja vei sen takaisin hyllyyn. Meinasi pokka pettää aivan täysin tolle vikalle kommentille.
Tiistaina treffattiin siskoani + hänen perhettään. He olivat tulossa Nastolasta meitä moikkaamaan ja ehdittiin käväistä syömässä ennen kun he lähtivät kotia kohti. Treffipaikkana oli Järvenpää ja siellä Cantina Zapata. Me R:n kanssa otimme kahden hengen fajitas-annoksen, T:n annos taisi olla joko härkä- tai kanaburrito. Kaikkein parhaimmalta kuitenkin näytti K:n lankkupihvi, taisi kaikille iskeä annoskateus.

Perjantaina lähdettiin Musiikkitaloon konserttiin. Liput oltiin ostettu oikeastaan ainostaan sen takia kun siellä oli kapellimestarina Esa-Pekka Salonen.  Konsertti oli Kaija Saariahon syntymäpäivä-konsertti. Musiikki oli Boccherinia, Ravelia ja Saariahoa. Kaksi ensimmäistä oli enemmän minun makuuni, Saariaho oli turhan modernia.

Lauantaina laitettiin kello herättämään seitsemältä ajatuksena mennä lentokentälle. Kellon soitua totesimme sään pilviseksi ja päätettiin mennä takaisin nukkumaan. Myöhemmin lähdettiin  Töölön Namaskaariin syömään. Minä söin tandorilajitelman jossa oli lammasta, possua, kanaa ja katkarapua ja R otti gost kalian.

Sunnuntaina R oli töissä ja lähdin pyöräilemään Prismaan. Lauantain kauppakäynnillä bongasin alehyllystä pari Juliet Jonesin Sydämen levyä joista en ollut varma onko meillä ne cd:nä. Tarkistin asian kotona ja koska meillä ei ollut niitä lähdin kotiuttamaan ne. Onneksi olin jemmannut ne sinne hyllyyn niin hyvin että ne olivat vielä tallella. Kotona kuuntelin ne ja olin aika järkyttynyt kun muistin vielä biisit ja missä järjestyksessä ne tuli.
Päivemmällä leivoin aikani kuluksi sitruunapiirakan. Ohje täältä.




Sitruunapiirakka
100 g margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

3 dl ruokakermaa (15 %)
3 kananmunaa
1 sitruunan mehu ja kuori
1,5 dl sokeria

Vaahdota margariini ja sokeri vaahdoksi, lisää kananmuna vinhasti vatkaten.

Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita varovasti taikinaan.

Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Raasta sitruunan kuori ohuesti ja purista sitruunasta mehu.
Sekoita kerma, kananmunat ja sokeri kulhossa ja lisää joukkoon sitruunan kuori ja mehu. Kaada täyte piirakkapohjaan ja paista piirasta n. 25 minuuttia 200 asteisen uunin alaosassa. Anna jäähtyä ja nauti kylmänä!